Konfirmaatioholismi

Konfirmaatioholismi tai tietoteoreettinen holismi on näkemys, jonka mukaan yksittäistä tieteellistä teoriaa ei voida testata eristyksissä, vaan teorian testaaminen riippuu aina muista teorioista ja hypoteeseista. Esimerkiksi 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla tähtitieteilijät tekivät havaintoja Uranuksen radasta nähdäkseen, vastaako se Newtonin vetovoimalain ennustamaa rataa; näin ei ollut. Mahdollisia selityksiä oli paljon, kuten se, että teleskoopilla tehdyt havainnot olivat vääriä jostakin tuntemattomasta tekijästä johtuen; tai Newtonin lait olivat virheellisiä; tai Jumala liikuttaa eri planeettoja eri tavalla. Lopulta kuitenkin hyväksyttiin, että Uranuksen rataan vaikutti vielä tuntematon planeetta, jolloin oletus siitä, että aurinkokunnassa on seitsemän planeettaa, on virheellinen. Urbain Le Verrier laski tämän hypoteettisen planeetan likimääräisen sijainnin ja sen olemassaolo vahvistettiin vuonna 1846. Planeettaa kutsutaan nykyisin Neptunukseksi. Konfirmaatioholismissa on kaksi puolta. Ensimmäinen on se, että havaintojen tulkinta on teoriasidonnaista (usein käytetään ilmaisua ”teoriapitoista”). Ennen kuin teleskoopilla tehdyt havainnot hyväksytään, voidaan tarkastella teleskooppien optiikkaa, teleskoopin kiinnitystä ja suuntausta, sekä sitä oletusta, että valo etenee suoraviivaisesti (jonka Albert Einstein osoitti vääräksi). Toinen puoli on se, että havaintoaineisto yksissään on riittämätöntä sen määrittämiseen, mikä teoria on oikea. Kukin edellä mainittu vaihtoehto saattaisi olla oikea, mutta lopulta vain yksi hyväksyttiin. Siitä, että teorioita voidaan testata vain suhteessa toisiin teorioihin, seuraa, että on aina mahdollista väittää, etteivät sellaiset testitulokset, jotka vaikuttavat kumoavan jonkun suosiman teorian, itse asiassa kumoakaan teoriaa. Sen sijaan voidaan väittää, että testitulokset poikkeavat teorian tekemistä ennusteista siksi, että jokin toinen teoria on virheellinen tai tuntematon. Ehkä testilaitteisto oli vinossa siksi, että siivooja tönäisi sitä edellisenä yönä; tai ehkä kaikkeudessa on pimeää ainetta, joka selittää joidenkin galaksien erikoisen liikkeen. Tästä seuraa, että tieteilijöiden tulee arvioida, mitkä teoriat hyväksyä ja mitkä hylätä. Käytännössä tällainen arviointi perustuu hypoteesien tilastolliseen testaamiseen, joka perustuu matemaattiseen tilastotieteeseen. Konfirmaatioholismi suuntautuu ajatuksena naiivia falsifiointia vastaan, eli sitä ajatusta vastaan, että jokin teoria voitaisiin osoittaa vääräksi jonkin yksittäisen teorian kanssa epäyhteensopivan havainnon kautta.